Annin haastattelu Helsingin Sanomissa 14.2.2016
Annin haastattelu Helsingin Sanomissa 14.2.2016

Annin haastattelu Helsingin Sanomissa 14.2.2016

Anni Mikkelsson siirsi työnsä mökilleen – perustamalla oman teatterin

Anni Mikkelssonille tärkeää oli ”oman jutun” tekeminen omilla ehdoilla, ja nyt hän tekee sitä omalta mökiltä käsin omassa porukassaan.

Kuva: KIMMO PENTTINEN
Anni Mikkelsson haluaa viettää mahdollisimman paljon aikaa meren äärellä Naantalin Rymättylässä.

Kuka?

Anni Mikkelsson, 28

  •  Meriteatterin johtaja ja käsikirjoittaja-ohjaaja. Vetää myös keikkaluontoisesti työpajoja ja koulutuksia.
  •  Perusti Meriteatterin vuonna 2013, koska halusi tehdä töitä omaehtoisesti. Aiemmin ohjannut ylioppilasteattereissa.
  •  Humanististen tieteiden kandidaatti, pääaineena teatteritiede.
  •  Asuu Helsingissä, paitsi kesät mökillä Naantalin Rymättylässä.

Tärkeä käänne urallasi?

Perustin Meriteatterin vuonna 2013. Aloitimme toimintamme kesäisin saaristossa toimivana teatterina, josta olemme kasvaneet ympärivuotisesti Suomea kiertäväksi ryhmäksi. Olen teatterin johtaja, käsikirjoittaja ja ohjaaja.

Miten päätös teatterista syntyi?

Halusin viettää mahdollisimman paljon aikaa mökillä Naantalin Rymättylässä. Työt veivät kuitenkin usein muualle. Tuli idea, että mitä jos järjestäisin itselleni töitä mökille. Perustin teatterin Rymättylään Röölän sataman vanhaan varastotilaan. Halusin tehdä teatteria omassa maisemassa, omilla ehdoilla ja omassa porukassa. Maksimoin itselleni hyvät työskentelyolosuhteet. Olen parhaimmillani, kun kukaan ei ole selän takana, vaan saan tehdä asioita omaehtoisesti.

Mitä käänteestä seurasi?

Se muutti kaiken. Saan tehdä omaa juttua ja juuri niin kuin itse haluan. Aluksi tiedossa oli vain, että käytössä on vanha varastotila ja että voimme asua koko kesän sukuni mökillä. Aloin kerätä Rymättylästä vanhoja tarinoita, joiden pohjalta syntyi esitys Merimies, muija, kalamiehen koira. Sittemmin se on täydentynyt kahdella esityksellä trilogiaksi, jonka osia on esitetty myös muualla Suomessa. Ensi kesänä pidämme festarit.

Kerro työryhmästä.

Aluksi sain mukaani kolme uskalikkoa: Antti Aution, Joel Mäkisen ja Vera Veiskolan. Trilogian toisessa osassa oli jo kuusi näyttelijää ja tuottaja. Ihmisten on alusta asti ollut pakko olla tietyntyyppisiä, jotta he ovat lähteneet mukaan ryhmään, jossa ei ole rahaa ja jossa täytyy tehdä paljon itse. Olemme myös saaneet hirveästi talkooapua.

Mitä olet oivaltanut työssäsi?

Meriteatterissa on tullut selväksi, miten tärkeää on, että ihmiset tukevat. Tuttu koreografi rohkaisi, että lähtekää kiertämään esityksillänne. Minulla ei ehkä olisi ollut muuten rohkeutta siihen. Tukea voi käyttää tukiverkkona tai trampoliinina, josta pystyy ponnistamaan. Yhteisöllisyys on puhki kulutettu sana ja nähdään usein sellaisena, mitä ei lähtökohtaisesti ole. Minulle se on normaalia. Se on yhdessä olemista ja tekemistä ja elämistä.

Mitä haluat tulevaisuudelta?

Haluan tehdä mahdollisimman hyvää, elävää ja alati kehittyvää teatteria. Toivon, että ihmisillä on entistä paremmat mahdollisuudet sitoutua Meriteatteriin ja että siitä saa riittävän elannon. Nyt se toteutuu joinain kuukausina vuodesta.

 

Anna-Sofia Nieminen / Helsingin Sanomat

Juttu lainattu Helsingin Sanomien verkkosivuilta.