Kokoonnuimme juhlan kunniaksi Röölään kilistelemään, muistelemaan ja veistelemään. Kiitos tähänastisesta taipaleesta koko seurueelle, yhteistyökumppaneille, tukijoille ja etenkin katsojille. Tuskin tämä oli vielä tässä.
“On aina kesä, on meri, on me sillitehtaan tytöt. Niin sitä ihminen vikuroi ja riuhtoo. Etsisi vaan suojaisen paikan pestä peruni, sellaisen, johon ei tuuli tunnu. On vain iltahetki kädet helmassa, ei ole mitään muuta.”
