Tamperelaisen arvio “Eikä merta enää ole”:sta 1.5.2016
Tamperelaisen arvio “Eikä merta enää ole”:sta 1.5.2016

Tamperelaisen arvio “Eikä merta enää ole”:sta 1.5.2016

Osaava Meriteatteri hurmaa katsojat

TEATTERIARVIO / Katariina Fleming

Meriteatteri on tarjonnut kauden ihastuttavimpia esityksiä Tampereen Teatterissa ja Telakalla.Tamperelainen 010516

Naantalin Rymättylässä, Röölän satamassa, kotipaikkaansa pitävä Meriteatteri perustettiin vuonna 2013. Nuorista näyttelijöistä ja opiskelijoista koostuva ryhmä on lumonnut vierailuesityksillään katsojia.

Meriteatterin ohjelmistossa on Lähtö- trilogia: Merimies, muija, kalamiehen koira (2013), Laulu on meren laulu (2014) ja Eikä merta enää ole – kotimatkan laulu (2015).

Anni Mikkelssonin käsikirjoittamat ja ohjaamat näytelmät löytävät pohjansa ihmisten elämäntarinoista ja Röölän historiasta. Siellä oli vuoteen 1975 asti kuuluisa Saukko-laivasto, joka teki pitkiä pyyntimatkoja Islantiin, myöhemmin Norjan ja Pohjanmeren vesille. Rymättylän sillit olivat maankuuluja, ja Boy -silli aikansa brändi.

Eikä merta enää ole -näytelmän keskiössä ovat sisarukset Tyyne ja Esko Merimaa (Vera Veiskola ja Jaakko Ohtonen). Heidän isänsä ja enonsa ovat kuolleet ja nuorten on tultava toimeen kahdestaan. Tyyne on saanut töitä kalatehtaasta, Esko lähtee sillilaivalle.

Meri on vahvasti läsnä, se antaa ja ottaa. Tyynelle se tuo lainaksi myös miehen – Urmas Meri ( virolainen Mait Joorits) on hänen rakastettunsa.

Antti Autiolla on kaksoisrooli Voitto Merimaana ja kapteeni Luotona.

Näytelmä alkaa perinnetutkija Tuulikki Niemen (Laura Halonen) sisääntulolla. Hän haastattelee vanhaa Tyyneä ja kyselee hänen elämästään. Tutkijan rooli kokoaa mukavasti näytelmän.

Mikä sitten tekee Meriteatterin esityksestä niin hyvän? Sitä on vaikea selittää, mutta näytelmää katsoessaan sen ymmärtää. Nuorten näyttelijöiden vilpitön ja aito esitystapa on hämmästyttävää. Juuri näin tämä pitää tehdä: näennäisen helposti, mutta äärimmäisen taitavasti. Kovin harvoin näkee näin hienovaraisesti tehtyä teatteria.

Koko näyttelijäryhmä on tasaisen taitava, mutta erityisesti vakuuttaa Vera Veiskola. Hänen vanha Tyynensä on pienin keinoin tehty tulkinta ikääntyneestä.

Esitykseen kuuluu oleellisena osana Antti Aution, Jussi-Pekka Parviaisen ja Vera Veiskolan seesteisen kaunis musiikki. Kaikki näyttelijät myös laulavat ja soittavat.

Lavastus hoituu muutamalla vanhalla hetekalla, joista syntyy hetkessä lakanan kanssa purjevene. Tyynen pikkuesineet ja valokuvat tekevät aidon kodin. Nadja Räikän valosuunnittelu on taitavaa.

Heinäkuun alussa Meriteatteri järjestää Röölässä silliperinnekeskus Dikselin yhteydessä olevassa kotiteatterissaan festivaalin, jossa voi nähdä kaikki kolme näytelmää. Mukana on myös kaksi uutta ensi-iltaa.

 

Juttu lainattu Tamperelaisen sivuilta.